Jaani Vilkkilä
pastori
Hiippakuntavaltuusto: 15
Kirkolliskokous: 48
Ajattelen kirkkoa, joka ei puhu pappisnuotilla, vaikka tekee teologiaa. Tavoittelen messua, joka ei kumpua käsikirjasta, vaikka se valmistellaan hyvin. Haaveilen kirkosta jälleen kansankielisenä yhteisönä, joka osaa rakastaa, keskustella, riidellä ja kantaa vastuuta. Ajattelen Kristusta, joka näkee sydämeen asti.
Olen 43-vuotias, jälleen seurakuntatyöhön palannut pastori. Olen työssäni kokenut erilaisia yhtymärakenteita, itsenäisen seurakunnan arjen sekä kirkon oppilaitostyötä. Ensimmäiset kymmenen pappisvuotta taittuivat Tampereella, Harjun seurakunnassa. Järvenpäässä olin kampuspappina tehtävän ensimmäinen haltija. Seuraava etappi oli Otaniemessä, Espoon seurakuntien oppilaitostyössä. Nyt jälleen seurakunnassa, Helsingin Roihuvuoressa. Kaikkialla vastaan on tullut yksittäinen ihminen oman tarinansa kanssa.
Viinipuun teeseissä ja ohjelmassa innostaa juuri se, että ihminen otetaan tosissaan. Samalla laitetaan oma itsemme likoon. Kirkon on kuoriuduttava uskontoviranomaisesta kirkoksi, jossa ihmisellä on tilaa ja uskallus olla Jumalan ja kanssakristittyjen edessä sellaisena kuin on, ehdoitta. Haaste on kova ja siksi innostava!
Olen naimisissa ja perheellinen, neljän lapsen isä. Elämä on täyttä, vaativaa ja antoisaa. Harrastan opiskelua ja juoksua, mutta olen eniten innostunut tanssimaan klassista balettia.
Kerro yhdellä sanalla, mitä seuraavat sanat tuovat mieleesi:
Jumala – Pyhä
armo – ehdoton
rakkaus – pelastaa
Jeesus – Ystävä
kirkko – tehtävä
synti – sulkeminen
usko – lahja
”Iskä on kiva, kun mennään seikkailulle tai uimaan. Ja sitten kun se mellastaa meidän kanssa”.
(4- ja 6-vuotiaat)
”Iskä on yllättävän cool, niinku isäks ja papiks”
(17-vuotias)
Viinipuu 