Marjaana Toiviainen
pastori, VTM
Hiippakuntavaltuusto: 12
Kirkolliskokous: 46
Youtube 2, Youtube 2
Facebook: Marjaana Toiviainen
Kotisivu: http://marjaanatoiviainen.blogspot.fi/
Rakastan Kirkkoa, joka on kummallinen, ärsyttävä ja kaunis maailmanlaajuinen joukko. Tuosta Kirkosta Suomen evankelisluterilainen kirkko on pikkuruinen, upea osa, jota olen valmis rakentamaan kaikella voimallani ja voimattomuudellani. Kirkon tehtävä maailmassa on Jumalan valtakunnan eläminen todeksi. Se on vastakulttuurinen kivi kengässä, se kutsuu meitä parannukseen ja toisen maailman äänen kuulemiseen. Armo kääntää kaiken ylösalaisin.
Olen ammatiltani pappi ja missiologian tohtorikoulutettava. Olen myös savokarjalainen seikkailija, uskontodialogia todeksi elelevä lindy hop -harrastaja, valtiotieteiden maisteri viestinnän alalta, hiljaisuuden opettelija, luottamuksen pyhiinvaeltaja sekä rukouksessa elävä ja epäoikeudenmukaisuudesta sisuuntuva paikallisseurakuntaihminen.
Kirkon tulee olla se tila ja yhteisö, jossa ihminen voi aavistaa oman kutsumuksensa elämässään. Tuollaiseen kirkkoon ei kuulu minkäänlainen kulissien kannattelu, vaan totaalinen avoimuus. Kirkossa kunnia kuuluu Jumalalle, ihmisen tulee olla ihmisen kokoinen. Viime aikoina olen rukoillut eniten niiden ihmisten puolesta, joista en pidä ja jotka eivät pidä minusta. Uskon, että sellainen rukous muuttaa maailmaa.
Luterilaisuuden syvyyden olen löytänyt messuissa ja yhteisöissä Palestiinasta Kanadan reservaatteihin ja Brasiliasta Laviaan. Suomeen tarvitaan mielestäni paljon lähetystyöntekijöitä eri puolilta maailmaa. Olemme kukin globaalin Kristuksen ruumiin yksi osa, kuka kulmakarva ja kuka maksa.
Kirkon tehtävä on myös julistaa vaihtoehtoa maailmassa, joka arvostaa menestystä, tehokkuutta, materiaalista kunniaa ja valtasuhteita. Siitä syystä valitsen kaikkein pisimmät virret ja kauneimmat rukoukset niihin hautaansiunaamisiin, joissa ei ole paikalla yhtään saattajaa.
Teologian pitää saada kirkko hengittämään. Teologiaa ei kirjoiteta, vaan eletään ja tehdään, joka päivä. Kirkko ei ole palvelukeskus, emme ole toistemme asiakkaita. Yhteisömme huutaa hiljaa sitä, kuinka paljon me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Erityiseksi painopisteekseni kirkolliskokouksessa koen lähetyksen. Olemme maailmaan lähetettyjä. Koen myös, ettei mikään kirkon olemuksessa voi olla erillisessä kuplassa sijaitseva, mustasukkaisesti vartioitu “työala”, vaan kaikki on yhteistä. Kokemusten ja asiantuntemuksen tarkoitus on tukea yhteen tulemista ja kohtaamisia – ei ihmisten erilleen viemistä tai vääränlaista, steriiliä ammatillisuutta.
Uskon vuorovaikutuksen voimaan: kanssakäymisen ihmisten kesken, ihmisen ja Jumalan välillä sekä ihmisen itsensä sisällä. Kirkossa kysymme Jumalalta, millaista maailmaa Hän kutsuu meidät rakentamaan ja tuemme toisiamme tuolla tiellä. Kirkkona meidän pitää uskaltaa katsoa kohti toisiamme ja tajuta, että samassa suossa tässä kaikki ollaan.
Kerro mitä seuraavista sanoista tulee mieleesi:
Jumala – olemassaolo
armo – vieläkin
rakkaus – katsoo kohti
Jeesus – tottelematon pakolaislapsi
kirkko – pyhiinvaelluksella Prismassa(kin)
synti – perkeleen pimeää
usko – roikkumista
“Pidän Marjaanan lempeydestä. Se viettää paljon aikaa lasten kanssa.”
– Amalia, 8 v
“Kummi on kiva tyttö. Parasta on, kun me ostetaan yhdessä Brain Blasterzeja, ne on pahaa herkkua. Tykkään tehdä kummin kanssa kasvomaalauksia. Haluaisin hänen kanssaan tanssimaan bileisiin. Se osaa puhua enlandia. Se hoitaa kirkossa lampaita.”
– Nooa, 4 v
“Marzi on ihana ihminen, sen kanssa voi aina seikkailla. Se on sillä tavalla erilainen kuin muut aikuiset, että on hauskempi, rennompi ja oudompi.”
– Eero, 15 v
Viinipuu 