Tapio Leskinen
rovasti, TT
Hiippakuntavaltuusto: 7
Kirkolliskokous: 42
HS:n juttu Tapio ja Reetta Leskisestä
Olen nuori 68-vuotias rovasti, päältä kulunut mutta sisältä melko ehjä tai ainakin eheyteen pyrkivä, elämästä, yhteiskunnasta ja maailmasta kiinnostunut ja itseään varovaisesti ja liioittelematta mielellään feministiksi ja tasa-arvoihmiseksi kutsuva henkilö. Kahden aikuisen tyttären ja kolmen lapsenlapsen ukki, vanhan vielä elossa olevan veteraani-isän vanhempi poika. Ajatuksissa on avoin ja aikaansa seuraava ja ihmisiksi käyttäytyvä kirkko, joka ajaa – vapautuksen teologioiden hengessä – heikommassa asemassa olevien ihmisten asiaa. Teologian pitää olla uudistushakuista, hyvällä eksegeettisellä pohjalla ja sopivasti yhteiskunnallista, mieluiten kokeiluun heittäytyvää kuin vanhaan ja tuttuun turvautuvaa, mikä sekin on sallittua mutta ei saa johtaa sisäänpäin käpristyvään otteeseen.
Nykyiset tehtävät ovat paljolti vapaaehtoiselta pohjalta Hakunilan seurakunnassa ja Vantaan seurakuntayhtymässä: toimituksia, YV-keräyksen juttuja, joskus saarnoja, varapuheenjohtajana neuvostossa ja yhtymässä suunnittelutoimikunnassa. Entiset tehtävät SKY:n johtava virkailija, Lauritsalan seurakunnan virallinen apulainen, Buenos Airesin merimies- ja siirtolaistyön pappi, KUA:n kotimaantyön päällikkö, Luterilaisen maailmanliiton El Salvadorin ohjelman johtaja, Lähetysseuran kehitysyhteistyö- ja kehittämistehtävät ulkomaantyön osastolla, viimeksi ulkomaantyön apulaisjohtajana. Nyt joulun alla kuten monesti ennenkin olen saanut palvella kirkon ulkosuomalaistyön matkapappina pitämässä joulukirkkoja ja laulattamassa kauneimpia joululauluja Etelä-Amerikan suomalaisyhteisöissä Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä ja Perussa.
Ajattelua on viime aikoina virkistänyt kirjaprojekti, jossa pohditaan uskonnon ja kehityksen, kehitysyhteistyön, suhdetta. Samoihin teemoihin liittyi toistakymmentä vuotta sitten väitöskirjatyöni suomalaisten arvoista ja asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoiseen kehitysyhteistyöhön. Seuraan aktiivisesti Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallista tilannetta, myös vapautuksen teologian kehitystä. Kuulun Iberialaisamerikkalaisen säätiön valtuuskuntaan ja olen mukana Lähetysseuran Elders-ryhmässä ja senioritoiminnassa.
Arvot ja moraali, osallistuminen ja onnellisuus kiinnostavat, muodollinen meno ja tärkeily eivät. Yksiniitiset kärjistykset, rasismi ja muukalaisviha ärsyttävät mutta ovat myös kiinnostavia haasteita seurakunnan ja kirkon opetukselle ja toiminnalle. Seurakunta ja kirkko ovat kaikkien, yhdessä on voitava kohdata ajan haasteet ja uskallettava tulla mahdollisuuksien mukaan ulos omista mieliajatuksista kohtaamaan ihmiset sellaisina kuin he ovat. Tasokas teologia, yhteiskunnan ja ihmisten elämäntilanteiden, kontekstin, tunteminen sekä uskon, toivon ja rakkauden visioiden virittäminen ovat keskeisiä tavoitteitani.
Kerro yhdellä sanalla, mitä seuraavat sanat tuovat mieleesi:
Jumala – rakkaus
armo – perusta
rakkaus – voima
Jeesus – ihminen
kirkko – ilosanoma
synti – särkyminen
usko – toivo
Lastenlasten Sofian ja Iiriksen runo:
“Ukki pieni hikipää,
töihinsä kiirehtää.
Mummille suukon antaa,
repussa suklaata kantaa.”
Pikku Mauri:
“Ukki, miten sä et voi tietää, mikä on ritsa!”
Viinipuu 