Henri Järvinen: Onko meillä Jeesuksen pöytätavat?

Onko meillä Jeesuksen pöytätavat? Kohti vieraanvaraista ja kaikille yhteistä kirkkoa

Järvinen2 2Maailma ympärillämme on muuttunut. Viestit yhteiskunnasta eivät hengi hyvinvointia vaan vaatimuksia ja niukkuutta. Maailmassa jylläävät rahan ja kovuuden arvot. Ihmisiä jää jalkoihin, vaeltaa maasta toiseen etsimässä elämää ja sisäisessä maailmassa myllertää hyvät ja pahat aikomukset. Juuri nyt meitä kristittyjä kutsutaan erityisesti noudattamaan ”Jeesuksen pöytätapoja” – olemaan Jumalan vieraanvaraisuuden merkkinä maailmassa.

”Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Jeesus pani merkille, että vieraat pyrkivät aterialla asettumaan parhaille paikoille. Niinpä hän esitti heille vertauksen: ”Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi, ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: ’Anna tämä paikka hänelle.’ Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle. Ei — kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: ’Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi’, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: ’Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei — kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.’” (Luukas 14: 1, 7-14)

Ei ole helppoa olla avoin ja ennakkoluuloton. Emme kovinkaan usein luo suhteita sellaisiin ihmisiin, varsinkaan niihin ihmisryhmiin joihin meitä on opetettu suhtautumaan ennakkoluuloisesti. Paljon useammin luomme rajoja ja raja-aitoja: taloudellisin tai sosiaalisin perustein, poliittisista näkemyksistä sekä usein etnisistä tai katsomuksellisista syistä. Aitoja ja muureja nousee siellä missä sukupuoli, fyysiset tai psyykkiset kyvyt, koulutustausta ja uskonnot pääsevät määrittelemään ihmisiä. Me sulkeudumme omiin oloihimme ja lillumme ennakkoluuloissamme, kiukkupuuskissamme, haavoissamme, huonoissa kokemuksissamme ja muistoissamme. Sen sijaan että loisimme ihmisten välille ystävyyttä ja yhteyttä, edistämme vieraantumista ja vetäydymme kuoreemme.

Kirkko ja seurakunnat eivät ole immuuneja raja-aitojen rakentamiselle. Kauniisti sanottuna murramme leipää sosioekonomisissa monokulttuureissa eli vain omanlaisen ja oman porukan kesken, jossa kaikilla on sama ihonväri ja palkkaluokka. Kirkon sanoma on joskus jopa valjastettu omien poliittisten tai ideologisten ajatusten levittämiseen. Evankeliumin näkökulmasta se voi olla hyvinkin ristiriitaista toimintaa jos sitä vertaa vaikkapa Jeesukseen joka mielellään istui samassa pöydässä kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Meidän pitää todella edistää sellaista kirkkoa joka ei heijastelisi eripuraista, luokittelevaa ja syrjivää yhteiskuntaa vaan todistaisi Jumalasta, jonka lupaukset ylittävät kaiken meitä jakavan ja tuo toivon tähän maailmaan. Tällaista kirkkoa olemme luomassa Viinipuu –ehdokaslistan kautta ja äänestämällä meitä voit olla osa tuota muutosta.

Meidän tulee vahvistaa kristillistä kutsumusta vieraanvaraisuudesta. Maailmassa jota hallitsee terrori, sota, väkivalta ja viha, ei ole mikään ihme että turvallisuudesta tulee vieraanvaraisuuttakin merkittävämpi asia. Ympäristömme haastaa vieraanvaraisuuden ja anteliaisuuden hyveet, joiden avulla näemme köyhät, kodittomat, nälkäiset, pakolaiset ja vangit – kaikenlaiset avuntarvitsijat uhkina sen sijaan että olisivat Kristuksen läsnäolona keskellämme. Juuri tämän pelon kulttuurin keskellä meidän tulee vahvistaa vieraanvaraisuutta osana Kristillistä kustumustamme, koska juuri sen kantta luomme vastustamattomimman todistuksen siitä millainen Jumala on, millaisia meitä kutsutaan olemaan ja millaiseksi maailma voi Jumalan avulla tulla.

Meidän tulee suunnata rukouksemme kiittämään Jumalan vieraanvaraisuudesta. Jumalanpalveluksessa me kuulemme Jumalasta joka on köyhien puolustaja, leskien ja orpojen auttaja, pakolainen ja maailman kaikkien haavoitettujen suojelija. Jumalan perheateria, ehtoollinen, yhdistää meidät kaikki raamatullisten tapahtumien keskelle – meidät ruokitaan, meidät toivotetaan tervetulleeksi, meille tarjotaan suojaa ja pidetään huolta. Myös ne kertovat meille kuka Jumala on ja mihin meitä kutsutaan. Meitä muistutetaan siitä, että kaikki mitä omistamme on lahjaa ja sen pitäisi tehdä meidät kiitollisiksi ja alttiiksi jakamaan. Jumalan luomakunnassa me emme ole omistajia vaan haltijoita ja huolehtijoita, sillä mitä meille on annettu, tulisi tehdä hyvää toisille ja koko maailmalle.

Meidän tulee tulla hyvää tekeviksi ihmisiksi ja yhteisöiksi. Tuomas Akvinolainen kirjoitti: ystävyys Jumalan kanssa tarkoittaa sitä että Jumalan rakkaus tulee todelliseksi elämässä. Rakkaus ja ystävyys muuttavat ihmisen elämää. Aito rakkaus ei ole ystävyyttä lähipiirin kesken vaan ennakkoluulotonta yhteyttä yli inhimillisten rajojen. Vain ylittämällä rajoja ja istumalla samassa pöydässä kaikenlaisten ihmisten kanssa voimme todella tehdä hyvää tässä maailmassa.

Pastori Henri Järvinen
Yliopistopappi Helsingin seurakuntayhtymässä & Vantaan seurakuntien yhteisen seurakuntatyön johtokunnan jäsen.

Kirjoitus perustuu Helsingin ja Espoon hiippakuntien Kansainvälisen työn seminaarissa pidettyyn raamattumeditaatioon.

Mainokset