Lupa olla

Istuskelen työpäivän jälkeen kahvilla lähes tyhjällä idyllisen helsinkiläiskahvilan sisäpihalla.

Yhtäkkiä tilaan pelmahtaa joukko fuksiaisiaan viettäviä opiskelijoita, jotka pohtivat voisivatko luovasti ottaa käyttöön tyhjänä olevia kahvion pöytäryhmiä. Hetkessä iloinen sanailu täyttää tilan ja yksi ryhmästä käy kohteliaasti tiedustelemassa tarjoilijalta, saisiko tilaa käyttää hetken verran pieneen rastitehtävään.

“Hei, täs voi olla!”, hihkaisee opiskelija pian iloisesti kovaan ääneen ja nuoriso ottaa tilan haltuun. Pihan valtaa hetkeksi reipas “tuolileikki”: piirileikki, jossa musiikki soi yhdeltä puuttuu tuoli. Kisa käydään hyvässä hengessä ja viimeiset selfiet otettuaan nuoriso poistuu kohteliaasti pahoitellen aiheuttamaansa häiriötä.

Haalarikansaa katsoessa huomaa, että omista opiskeluvaiheista on jo aikaa.

Enää tulee harvemmin parveiltua ryhmässä julkisella paikalla tekemässä jotain hölmöä ja hauskaa ihan muuten vain. Ryhmäyttävät piirileikit ovat vaihtuneet työelämän pudotuspeleiksi ja baarisuunnistukset joskus puuduttavaksi arjen rastiradaksi: tehtävästä toiseen, työstä perhe-elämän vastuisiin ja monenmoisiin aikuisuuden murheisiin. Nuoruuden ystäviä ja pitkiä kävelyretkiä keskustelutuokioineen on monesti ikävä. Joskus kaipaisi sitä opiskeluaikojen “tuutoria”, joka kysyy, miten olet viihtynyt ryhmässä ja kuinka tekemisesi on sujunut.

Opiskelijan vilpitön hihkaisu “hei, täs voi olla!” jää soimaan mieleen. Monesti sisimmässä on kaipuu tiloihin, joissa saisikin luvan ihan vain olla. Istua mukavasti, jättää sikseen arkiset vastuut ja unohtaa ostamisen, tekemisen, kantaa ottamisen ja kilpailun oravanpyörät. Voisiko kirkon tila olla tällainen paikka jossa “voi olla”? Entä olisiko niihin sallittua joskus tulla ennakkoluulottomasti vaikka vähän hassuttelevan ja hölmöilevän hauskanpidon tai ryhmässä parveilun asialla? Ehkä ne voisivat tarjota sanattoman hiljentymispaikan tai sen syvällisemmän keskustelupisteen, joka auttaa palaamaan itsensä ääreen.

Miten kirkko ja sen työntekijät voisivat olla ruuhkavuosien arjessa mukana, mahdollistamassa elämää rikastuttavia kohtaamisia meille monessa mukana oleville vastuunkantajille? Tähän kysymykseen vastaamiseksi kirkko tarvitsee työikäisiään luottamushenkilöiksi. Seurakuntavaalit ovat nurkan takana ja vielä ehtii lähteä ehdokkaaksi. Kannattaa tulla mukaan!

 

Minna Mannert

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s