Rahalla on suuri valta myös kirkossa. Se on hyvä apu, mutta saako raha liian ison huomion? Mennäänkö kirkossa liiaksi talouden kärki edellä? Liialla rahalla tehdään huonoa seurakuntatyötä, väittää kirkkoherra Antti Kupiainen. Lisäksi hän kysyy, puhutaanko kirkossa enemmän rahasta kuin Jumalasta, koska se on helpompaa.

Kirkossa osataan puhua rahasta. Raha määrittelee seurakunnan elämää vähän joka puolelta. Raha tuntuu ratkaisevan välillä niin, että ihan hirvittää.

Rahalla on väliä. Se on totta. Sillä on väliä niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Yksilötasolla eräs kirkon jäsenyyden kriteeri on raha, tarkemmin sanottuna kirkollisvero. Joillekin se on kynnyskysymys liittyen jäsenyyteen. Se on monille syy osallistua yhteiseen työhön ja kirkollisverolla mahdollistetaan monipuolinen seurakuntatyö, kiinteistöjen kunnossapito ja työntekijöiden palkkaus. Kirkon jäsenyys maksaa satoja euroja vuodessa tavalliselle pulliaiselle, mutta uskon sen olevan hintansa arvoista.

Rahalla on väliä myös yhteisön tasolla. Omassa työssäni kirkkoherrana tuntuu välillä, että teen enemmän töitä rahan kuin Jumalan kanssa. Joskus mietin, kuka se Jumala oikeastaan on, kun iso osa työaikaani menee esimerkiksi laskujen maksuun ja muihin talouden kiemuroihin.

Rahasta osataan puhua seurakunnissa enemmän kuin Jumalasta. Ehkä siksi, että Jumala on salattu, raha ei. Muutokset kirkon jäsenmäärässä noteraataan usein lukuina ja euroina; näin ja näin paljon verotulot vähenevät (tai kasvavat). Ihmiset ovat numeroita, eivät sieluja tai yksilöitä. Kymppitonnin remonttilasku maksetaan parilla klikkauksella miettimättä kenelle ja kenen rahoilla tätä kaikkea tehdään.

Seurakuntien talous on muutoksessa. Siitä osataan puhua ja suunnata tulevaisuuteen. Silti väitän, että vielä raha on johtavassa asemassa, kun valmistaudumme tulevaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Mennään niin sanotusti talouden kärki edellä. Olisiko Kristuksen kirkossa kuitenkin jotain tärkeämpää? Onko armon jakaminen talouden varassa?

Jo 1990-luvulla eräs kirkkoherra sanoi oman seurakuntansa heikosta taloustilanteesta, että kun rahat vähenevät, täytyy alkaa toimia. Tässä on viisaus. Liialla rahalla tehdään mielestäni huonoa seurakuntatyötä. Kun on varaa ostaa tavaraa ja maksaa esiintyjiä, jää usein jotain oleellista huomaamatta. Ulkoisilla puitteilla korvataan itse ydin.

En kuitenkaan toivo rahojen loppumista ja talouden romahdusta kirkossa. Se tapahtuu ehkä muutenkin. Palkat on maksettava, kiinteistöt huollettava ja lapsille saatava pillimehua, mutta osaisimmeko tehdä paikallistasolla ja kokonaiskirkollisesti ratkaisuja, joissa ei ainakaan tuhlattaisi yhteisiä varoja. Yksi keino tähän on hallinnon ja rakenteiden järkeistäminen, turhista tiloista luopuminen ja muukin kriittinen tarkastelu.

Käyttäisimmekö yhteiset varat ihmisten hyväksi sen sijaan, että ylläpidämme koneistoa? Mitä jos raha ei olisi aina tärkein kriteeri, kun suuntaamme tulevaan.

Raha ratkaisee, mutta olisiko sittenkin helpompaa, jos sitä olisi vähemmän? Olisiko aika alkaa toimia, rahasta viis?

Antti Kupiainen

Antti Kupiainen on Viinipuun ehdokas kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa. Lisää Antin ajatuksia voit lukea ehdokasgalleriasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s