”Yhteinen maailma, yhteinen kirkko. Nuorena haluan olla rakentamassa kirkon tulevaisuutta.” Viinipuun blogissa kirkolliskokousvaalien ehdokas Ilona Rantala pohtii nuorten roolia kirkossa, jossa jokaista yksilöä tarvitaan.

Erästä edesmennyttä kirjailijaa lainaten: “Kotimaa on maailma ja isänmaa on Taivas.” Ensimmäistä kertaa törmätessäni tuohon sitaattiin, mielestäni lauseessa ei ollut järkeä. En ymmärtänyt sitä.

Lopulta en saanut tuota omituista lausetta pois mielestäni, ja aloin googlettaa – niin kuin ikäiseni ensimmäisenä tekee, kun jotain ei tajuta. Kotimaa tarkoittaa paikkaa, josta henkilö on kotoisin. Isänmaa puolestaan on paikka, johon henkilö tuntee kuuluvansa ja jota haluaa puolustaa. Nyt aloin ymmärtää edellä mainittua lausetta paremmin. Kristityt ovat kotoisin maailmasta ja puolustavat taivasten valtakuntaa. 

Nuorille globalisaatio on arkipäivää. Maailma pienenee yhteyksien ja yhteistyön parantuessa. Ideaalitilanteessa kristityt kantavat vastuuta yhdessä ja ongelmat ratkaistaan yhteistyöllä toisia kunnioittaen jokaisen yhteinen isänmaa, taivas, ajatuksissa. Päätöksenteossa yhteinen maailma ja yhteinen kirkko, yhteinen isänmaa, taivas, on aarre.

Erimielisyyksistä huolimatta kristittyinä voimme nojata yhteiseen kotimaahamme, maailmaan, ja uskoa Jumalan valtakuntaan. 

Tulevaisuus on päättäjien käsissä. Koska kristittyjen joukko koostuu erilaisista ihmisistä, ajattelen, että on hienoa nähdä kirkolliskokouksessa eri ikäisiä, eri taustoista tulevia edustajia. Nuoriakin kiinnostaa, miltä kirkkomme näyttää ja mitä kirkossamme tapahtuu.

Kirkon rooli arvojen osoittajana kasvaa onnistumisten myötä. Haluan kuulua kirkkoon, jossa heikompia autetaan ja yksilöt nähdään tasa-arvoisina sekä kirkon rikkautena. Yhteisen kirkon identiteetti muodostuu yksilöistä, joiden tarpeita ja lahjoja kirkko tukee sekä tarvitsee. 

Yhteinen maailma, yhteinen kirkko. Nuorena haluan olla rakentamassa kirkon tulevaisuutta. Erimielisyydet tulee unohtaa ja kulkea yhdessä kohti tulevaa. Yhtenä nuorimmista ehdokkaista haluan näyttää, että nuoria kiinnostaa. Nuoret haluavat vaikuttaa.

Tehdään yhdessä kotimaastamme, maailmasta, oikeudenmukainen ja yhteinen koti, jossa lähimmäisen rakkaus johdattaa ihmisiä toimimaan teoin ja sanoin. 

Loppuun laitan yhden lempivirsistäni, koska haluan kirkkomme olevan kasvava puu ja suojapaikka täynnä rukousta ja riemua. Iloista kevättä kaikille! 

Ilona Rantala

Virsi 949

1. Kirkko olkoon niin kuin puu,
se kodin luona saakoon kasvaa.
Olkoon rukous ja riemu
aina lehviensä alla.
Juuret työntäköön se maahan,
oksat korkeuksiin taivaan.
Hedelmää se saakoon kantaa,
suokoon lohdun, myötätunnon.

Puu, istutettu
partaalle vetten,
Luojamme luota
voiman se saa.

2.Kirkko tämä olkoon puu,
nyt torin keskelle se nouskoon.
Pesän linnuille se suokoon,
ohikulkijoille suojan.
Niin kuin puu nyt kirkko olkoon,
kasvakoon se kulman taakse,
ja kun kaukaa kotiin saavun,
syliin sulkekoon se hellään.

Puu, istutettu
partaalle vetten,
Luojamme luota
voiman se saa.

3. Kirkko olkoon niin kuin puu,
se saakoon kasvaa, missä tahdot.
Näyttäköön se meille suuntaa
kohti taivasta, oi Herra.
Hedelmän ja varjon suokoon,
sekä lämpöä ja voimaa.
Kirkko nimeäsi kantaa,
elämää puu meille tuokoon.

Puu, istutettu
partaalle vetten,
Luojamme luota
voiman se saa.

Lisää Ilonan ajatuksia kirkosta voit lukea ehdokasgalleriasta