Mikä on kirkon rooli nyky-yhteiskunnassamme? Mikä on kirkon itseymmärrys tässä ajassa ja paikastaan maailmassa? Kansankirkon nykytilaa ja tulevaisuutta pohtivat pastorit Marjaana Toiviainen ja Miika Ahola.

Oletko pannut merkille, kerrotaanko Suomen luterilaisten kirkkojen ovella, minkä kirkkokunnan pyhästä rakennuksesta on kyse?

Kirkkomme on elänyt pitkään ensin valtionkirkkona, sitten kansankirkkona, aikaa, jona ei ole tarvinnut perustella olemistaan kenellekään. Olemme olleet monin tavoin kietoutuneet yhteen ympäröivän yhteiskunnan kanssa, sen hengellisenä organisaation osana.

Tuo tilanne on muuttumassa ja muuttunut ratkaisevalla tavalla. Evankelis-luterilainen kirkko ei enää ole yhteiskunnan perusasetus. Kuten muutoksesta aina, tästä tosiasiasta seuraa kirkolle haasteita ja vaikeuksia, mutta myös uusia mahdollisuuksia. Se avaa meille myös tilaisuuden etsiä uudelleen kristillisen uskon ja elämän kulmakiviä ja kirkastaa omaa identiteettiämme niiden mukaan.

Paljossa riippuu myös meistä itsestämme, kuinka osaamme uudistua ja asennoitua uudelleen muuttuneessa tilanteessa. Ongelmallisinta on jäädä jumiin vanhaan ja kuvitella voivamme elää kuin mitään ei olisi muuttunut ympärillämme. Silloin ajaudumme väkisin marginaaliin ja petämme tehtävämme tässä yhteisössä ja maailmassa.

Keskeinen kysymys on siinä, miten kristillinen usko on relevantti tässä ajassa ja paikassa. Meille on selvää, että Jumalalla, sovituksella Kristuksessa ja Pyhän Hengen työllä on merkitystä, mutta miten se tänään eletään todeksi kirkkona?

Merkityksellisyys säilyy ankkuroimalla vahvasti kristillisen uskon ytimeen ja olemalla osa tätä maailmaa, johon kristillinen usko tulee lihaksi. Me uskomme, että kirkon relevanssi on rukouksessa, Jumalan valtakunnan palvelemisessa ja aidossa hengellisessä elämässä.

Voidaksemme palvella Jumalan valtakuntaa on seurattava aikaamme, nähtävä sen yhteiskunnan ja maailman todellisuus jossa elämme. On tärkeämpää säilyttää kristillisen kirkon identiteetti kuin laaja jäsenpohja. Meidän ei tarvitse pelätä pienuutta; ehkä se hioo meistä ytimen esille, ehkä löydämme uuden tavan elää kristinuskoa ja luterilaisuutta todeksi. Ainakin se vie meidät etsimään uudelleen olemassaolomme oikeutusta, tehtäväämme kirkkona, uskoamme ja teologiaamme.

Jälkikansankirkollinen kirkko asettuu selkeämmin osaksi kansalaisyhteiskuntaa. Se voi tuntua meistä vaikealta, emme enää ole erityisasemassa muihin nähden. Joudumme luopumaan vallasta johon olemme niin tottuneet ettemme usein edes huomaa sen olemassaoloa. Toisaalta vallasta luopuminen antaa meille tukevamman perustan toimia myös vastakulttuurisena, profeetallisena äänenä yhteiskunnassa. Kun seurakuntakäsitys muuttuu kansankirkollisuudesta kohti profeetallisuutta, suhde ympäröivään yhteiskuntaan saa väistämättä uuden sävyn.

Kirkon sanoma voikin toisinaan olla ristiriidassa yhteiskunnallisen kehityksen ja päätöksenteon tavoitteiden kanssa.

Tämä voi vaatia muutosagentin roolin etsimistä sekä profeetallista vastakulttuurisuutta. Luterilaisuuden tiivis suhde hyvinvointiyhteiskunnan toimijoihin ja rakenteisiin on ollut kirkkomme rikkaus. Se on myös hedelmällinen lähtökohta aitoon vastakulttuurisuuteen, joka nousee kirkon alkuperäistehtävästä ja kutsuu kaikkia kunnioittavaan kriittiseen tarkkanäköisyyteen. Kristillisen uskon lähtökohdat eivät ole vallan kamareissa vaan teillä, toreilla ja aitovierillä.

Voimme nähdä vallasta luopumisenkin mahdollisuutena kirkastaa omaa identitettiämme ja kristillistä elämäntapaamme.

Uusi asemamme mahdollistaa meille myös aiempaa tasavertaisemman lähtökohdan kumppanuuteen ja dialogiin muiden kirkkojen, uskontokuntien ja yhteisöjen kanssa. Samalla myös lähetystehtävämme voi kirkastua kun homogeeninen yhtenäiskulttuuri murenee entisestään ja valtamme vähenee.

Jälkikansankirkollisuus ei ole anti-kansankirkollisuutta vaan uudistaa sitä hyvää jota on eletty ja rakentaa aiemmin luodulle perustalle. Vaikka kirkkomme olisi jatkossa pienempi ja yhteisöllisempi, se ei silti saa kääntyä sisäänpäin vaan oltava olemassa kaikkia varten. Moninaisuus nähdään aidosti rikkautena, sitä tuetaan ja sen kautta pysytään avoimina erilaisille tavoille kokea maailmaa.

Kirkkomme perinteeseen on liittynyt eräänlainen hiertävä dikotomia: yhteiskunnallisesti aktiivinen kansankirkollisuus ja pietistisen individualistinen herätyskristillisyys on nähty toistensa vastakohtina. Usein tämä jako on ollut näennäinen, mutta identiteettien näkökulmasta vahva. Jälkikansankirkollisessa elämässä tarvitsemme toisenlaisen näyn.

Kristillinen kenttä on pirstaloitunut ja monimuotoinen, ei lainkaan dikotominen. Liberaaliteologia, kansankirkollisuus ja henkilökohtaista hurskautta korostava pietistisyys ovat kaikki muuttaneet muotoaan postmodernin paradigman käsissä. Hyvin erilaisista taustoista tulevat kristityt kaipaavatkin ajassamme ja kirkossamme samoja asioita.


Jälkikansankirkko elää yhteisössä jossa kansallinen kertomus tai etnisyyteen ja kieleen perustuva “kansa” määrittää yhä harvemman identiteettiä. Tämä auttaa meitä korostamaan kirkon katolista ja globaalia luonnetta terveellä ja elävöittävällä tavalla.

Samalla kun pidämme kiinni paikallisesta olemuksesta. Kirkko on aina sekä universaali että paikallinen. Ylittää kaikki rajat ja elää konkreettisessa paikallisessa todellisuudessa ja tilanteessa.

Murrosaikoina muutokseen suostuminen on aina tuuliselle paikalle asettumista, riisutuksi tulemista, uuden – tuntemattoman – kohtaamista ja Jumalaan luottamista tuon arvaamattomuuden äärellä. Se mahdollistaa pelon sijasta luovuuden jota uusi tilanne vaatii. Luovuus syntyy kun annamme Hengen puhaltaa raikasta ilmaa kirkkoomme.

Miika Ahola ja Marjaana Toiviainen

Kirjoittajat ovat ehdolla kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleissa, Miika arkkihiippakunnassa ja Marjaana Helsingin hiippakunnassa.

Blogin kansikuva: Chartresin katedraalin lasimaalaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s