Ohjelma on keskustelupaperi: sisältö on Viinipuu-ryhmän ja siitä kiinnostuneiden ihmisten ehdotuksia, jotka ovat saaneet kannatusta, mutta ne eivät ole lukkoon lyötyjä valmiita lopputulemia. Tarkoitus on näistä käsin lähteä keskustellen rakentamaan tulevaisuuden kirkkoa.

Seurakuntalainen on kirkon subjekti

• Kirkon avaimia ja tiloja annetaan seurakuntalaisten käyttöön nykyistä enemmän luottamuksen hengessä.
• Seurakuntayhtymässä jäsenen tulee saada valinta, mihin seurakuntaan hän kuuluu.
• Seurakunnan työntekijöiden tärkein tehtävä on mahdollistaa se, että seurakuntalaiset löytävät oman kutsumuksensa kristittyinä ja saavat toteuttaa sitä seurakunnassa.
• Seurakuntia tuetaan yhteisöllisten tilojen luomisessa. Kirkkojen pihoille lisätään esimerkiksi kaupunkipuutarhoja.

Jumalanpalveluksen syvällinen eläminen keskiöön

• Käsikirjan rukousvalikoimaa lisätään verkkoaineistolla.
• Poistetaan päiväjumalanpalveluksen kellonajan sitominen klo 10:een.
• Otetaan käyttöön kaikille kastetuille kristityille avoin ehtoollispöytä.
• Papit tulee siirtää virastopäivystyksistä kirkkoihin. Kirkkojen tulee olla mahdollisimman paljon auki.
• Rippikoululaisen tulee saada osallistua ehtoolliseen rippikouluryhmänsä mukana myös muussa kuin seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa (esim. leirillä).

Kansojen, ei kansan kirkko

• Vahvistetaan vuorovaikutteista uskontodialogia ja luoda siihen selkeitä, toteutettavissa olevia käytäntöjä.
• Seurakuntiin lisätään aineettomia ja taloudellisia voimavaroja rasismin vastaiseen työhön.
• Vahvistetaan monikielistä seurakuntatyötä integraation kautta (mm. perustetaan erikielisiä ryhmiä, jumalanpalveluselämää, seurakuntia).
• Työsuhteissa ja -harjoitteluissa löyhennetään kirkkoon kuulumisen vaatimusta.

Oikeudenmukaisuus ja rauha virratkoon

• Luterilaisen maailmanliiton merkkivuoden 2017 teemaa pidetään painokkaasti esillä koko vaalikauden ajan. (”Liberated by God’s Grace: Salvation – not for sale / Creation – not for sale / Human beings – not for sale”).
• Kirkko luo tiloja kollektiiviselle surulle esimerkiksi ilmastokriisin tai massatyöttömyyden kohdatessa.
• Lisätään ahneuden, vaurauden, menestyksen ja omaisuuden teologista käsittelyä. Kuinka kohdata rikkaita?
• Panostetaan voimakkaasti paitsi taloudellisen tasa-arvon, myös sosiaalisen pääoman jakautumisen merkitykseen hyvinvoinnissa.

Internet tärkeäksi toimintaympäristöksi

• Eri-ikäisille tarjotaan tasapuolisesti ja laadukkaasti mahdollisuus toimia seurakuntana verkossa. Lisäksi seurakuntalaisille on luotava mahdollisuus olla aktiivinen toimija kirkon edustajana verkossa (esimerkiksi päivittämällä seurakunnan verkkosivuja).
• Pappien ja diakonien tapaamisia tulee voida varata netin kautta. Heihin tulee myös saada yhteys sosiaalisen median kautta ja esimerkiksi videopuhelun muodossa.
• Kirkkoherranvirastossa hoidettavat asiat täytyy voida hoitaa myös verkon kautta.
• Keskusrekisterit voivat siirtyä kauemmas yksittäisistä seurakunnista, ja niiden kanssa tulee voida asioida verkkolomakkeella ja/tai yhteisellä puhelinnumerolla.

Viranomaisesta hengelliseksi yhteisöksi

• Vuonna 2017 kirkko vihkii kaikkia täysi-ikäisiä rippikoulun käyneitä pareja keskenään ja siunaa kaikki muut avioliitot parien sukupuolesta riippumatta. Vihkimisen ja siunauksen järjestämisestä vastaa seurakunta. Yksittäisellä papilla on oikeus kieltäytyä vihkimisestä vakaumuksensa takia, mutta seurakunnan tulee taata jokaiselle parille pappi.
• Seurakunnat kristittyjen yhteisöinä eivät ole julkisen vallan välikappaleita. Kirkolla tulee olla vain sellaisia viranomaistehtäviä, jotka tukevat kirkon hengellistä tehtävää.
• Kaikista viranomaistehtävistä on saatava niiden toteuttamista vastaava korvaus.
• Kahta erilaista palvelussuhdemuotoa (virkasuhde ja työsuhde) ei ole järkevä ylläpitää.

Kokousten ja hallinnon avoimuus ja tehokkuus

• Kirkollista sääntelyä kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja kirkon vaalijärjestyksessä tulee vähentää. Kirkkolakia ja -järjestystä on voitava muuttaa ilman ¾ enemmistöä.
• Seurakuntaneuvostojen kokoukset tulee avata kirkkovaltuustojen kokousten tavoin seurakuntalaisille. Myös hiippakuntavaltuustojen ja kirkolliskokouksen valiokuntien avoimuutta tulee lisätä.
• Kirkolliskokousvaali muutetaan suoraksi kansanvaaliksi: kaikille konfirmoiduille jäsenille äänioikeus. Muutoksen vaatimaa vaalityön lisääntymistä estetään esimerkiksi kirkolliskokous- ja seurakuntavaalien yhdistämisellä ja sähköisellä äänestysmahdollisuudella.

Seurakuntarakenne sujuvammaksi

• Hallinnollinen perusyksikkö hiippakunta (esim. maakuntien mukaan 18 kpl), joka päättää kirkollisverosta. Hiippakunta on vaalien perusyksikkö ja henkilöstön työnantajataho.
• Toiminnallinen yksikkö on seurakunta, joka tarkoittaa yhteisöä yhden kirkon ympärillä. Nykyisen kaltaiset alhaalta ylöspäin rakentuvat hajanaiset seurakuntayhtymät poistuvat. Seurakuntalainen voi itse valita seurakuntansa hiippakunnan sisällä
• Tarvittaessa hiippakunnan ja seurakunnan väliin sijoittuu työnjohdollinen rovastikunta, jonka lääninrovasti suoraan piispan / hiippakuntadekaanin alainen. Seurakuntien kirkkoherrat lääninrovastin alaisia.
• Taloushallinto, keskusrekisteri yms. hoidetaan hiippakunnittain, kiinteistötoimi voi tarvittaessa olla rovastikunnallinen, kuitenkin aina hiippakunnan kiinteistöjohtajan tai vastaavan alaisena.
• Seurakunnat pääsääntöisesti alueellisia mutta myös henkilöseurakunnat mahdollisia, jos niillä on a) kirkko ja b) kirkkoherra, joka on lääninrovastin / piispan suora alainen
• Päätösvalta valutetaan organisaatiossa mahdollisimman alas: hiippakunnan johdossa olevan tuomiokapitulin ei tarvitse käsitellä hautausmaan aitoja; kussakin kirkossa/seurakunnassa voi olla oma kirkkoneuvosto, jonka hiippakuntavaltuusto asettaa ilman vaaleja – ikäänkuin eräänlainen aluetoimikunta.

Ajatuksia diakonaatin kehittämisestä

• Kirkko hengellisenä yhteisönä pohtii syvällisesti käsitystään ”ammatillisuudesta”. Muodolliset koulutusvaatimukset eivät saa yksioikoisesti tulkittuna sulkea pois soveltuvan ihmisen valintaa tehtävään ts. mahdollisuuksia erivapauksiin kelpoisuusvaatimuksista tulee olla. Eri tehtävissä toimimiseen joustoa ja liikkumavaraa, mahdollisuus uudistua.
• Seurakuntavirassa toimiva ihminen olisi ensisijaisesti seurakunnan työntekijä, ei oman ”erikoisalueen”/”työalan” rajojen vahtaaja. Näin emme rakenteellisesti tukisi eri seurakuntalaisryhmien pitämistä erossa toisistaan, erilaisen ”asiantuntijuuden” kohteina. Diakonaatti voi parhaimmillaan johtaa ”työmuotojen” rajojen murtamiseen.
• Seurakuntalaisilla, jotka eivät ole työsuhteessa seurakuntaansa, tulee olla luottamustointen lisäksi mahdollisuuksia kantaa aitoa vastuuta seurakunnan työssä. Diakonaatin laajentamista tähän suuntaan tulee valmistella.
• Myös lehtorin virka voisi kuulua diakonaatin alaan. Se avattaisiin teologian kandidaateille ja maallikoille (riittävän teologisen koulutuksen jälkeen). Lehtorius voisi toimia valmistavana tienä pappeuteen tai sitoutuneeseen vapaaehtoisuuteen. (Vrt. anglikaanien reader-tehtävä.)