Teesit

I Sinä olet kirkko

Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat.” Haluamme elää kirkossa, joka ei ole kasvoton instituutio vaan haastaa jäsenensä olemaan kirkko. Yhteisönä kirkko huolehtii, että yksilöllä on mahdollisuus löytää oma kutsumuksensa kristittynä, rakentaa kristillistä identiteettiään ja saada tukea sen toteuttamiseen elämässään

II Kirkko kuuluu myös haisevalle pikkuserkulle

Kirkko ei ole idyllinen perhe vaan välillä rasittavakin suku, jonka jäseniä ei itse voi valita. Juhlapöytä katetaan rakkaudella kaikille vaikka kaikki eivät tulisi. Kirkossa kukaan ei ole toisen asiakas. Kirkko tulee näkyväksi siinä, että ihmiset kokoontuvat ja etsivät uusia ihmisiä yhteyteensä. Kirkossa rukoilen vainoojieni ja vihollisteni puolesta. Minunkin puolestani rukoillaan, kun vainoan – jotta jaksan tehdä parannusta.

III Kirkolla on rohkeutta toimia toisin

Arkiset, toivoa luovat, radikaalit ja vastakulttuuriset teot ovat kirkon tuntomerkki. Vastuuta lähimmäisistä ja luodusta maailmasta ei voi ulkoistaa. Jumalan valtakunnan todellisuus on oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, ja kirkko on kutsuttu kerjäläisenä sitä etsimään.

IV Kirkossa yhdenvertaisuus ruumiillistuu

Haluamme purkaa epäkristillisiä valtahierarkioita ja tehdä parannusta rahan, imagon ja kabinettien vallasta. Kristittyjen tulee olla keskenään yhdenvertaisia riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, elämänhistoriastaan tai virka-asemastaan. Jokaisen tulee saada elää kirkossa ilman pelkoa syrjinnästä.

V Kirkko taistelee uskonnonvapauden puolesta

Kirkon tulee edistää kaikkien ihmisten oikeutta uskontoon julkisessa tilassa. Oman uskonnon harjoittamisen ja uskonnottoman elämäntavan rinnakkaiseloa tulee edistää. Uskonnonvapaus on sekä yksilön että yhteisön oikeus.

VI Sujuvaa hallintoa, kiitos!

Seurakuntien toiminta ja hallinto tulee järjestää niin, että niiden jäsenet voivat kokea kuuluvansa yhteisöön. Hallinnollista sääntelyä tulee olla sen verran kuin yhteisön elämisen kannalta on välttämätöntä.

VII Kirkon on pysyttävä tuoreena

Jokaisen sukupolven on rakennettava kirkko uudestaan. Kirkko elää parhaiten pysymällä uskollisena Jeesuksen radikaalille opetukselle ja toiminnalle. Kirkkoa ei voi uudistaa kristinuskon ulkopuolisin perustein, mutta kirkkoa voi rakastaa niin, että siitä tulee uudella tavalla vahva ja merkityksellinen. Yhteiskunnan muutoksia ei pidä seurata hiljaa vierestä vaan niihin tulee vaikuttaa kristillisestä sanomasta käsin. Rakastettu kirkko ei pelkää luopua vanhoiksi käyneistä ilmaisuista, ajatuksista ja ajattelutavoista.